Kultaharkot – ilmainen hinta-arvio
Omistamillanne kultaharkoilla saattaa olla yllättävän paljon arvoa! Kulta on ikiaikainen arvon mitta ja kultaharkot ovat tänä päivänä arvokkaita. Jos Teillä on hallussanne kotimaisia tai ulkomaisia kultaharkkoja, joiden mahdollista arvoa olette pohtineet, ottakaa yhteyttä minuun! Vastaan viestiinne mahdollisimman nopeasti asiallisen hinta-arvion kera.
Olen kiinnostunut arvioimaan ja ostamaan kaikenlaisia eri tyyppisiä kultaharkkoja. Täyttämällä sivuiltani löytyvän lomakkeen voitte lähettää minulle kuvan omistamastanne kultaharkoista, jolloin osaan arvioida sen nykypäiväisen arvon.
Kultaharkot
Harkot ovat jopa rahoja vanhempi jalometallien säilytysmuoto. Puhdistetusta kullasta ja hopeasta valmistetut harkot olivat vaihdon välineitä ja omaisuuden säilyttäjiä jo muinaisessa maailmassa tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Ensimmäiset varsinaisia rahoina pidetyt esineet ovat käytännössä määräpainoisia ja -pitoisia jalometallikappaleita, joiden laadun takasi hallitsijan symbolileimaus.
Tätä rahaa pidetään maailman ensimmäisenä vasrsinaisena kultarahana.
Paino 10,76 grammaa, halkaisija noin 16 mm, tunnetaan 11 kappaletta. Myyty vuonna 2015 noin 130 000 € hintaan.
Pienen kultaharkon ja kultarahan välinen ero on varsin häilyvä, ja löytyypä ihan lähihistoriasta esimerkkejä käyttö- ja juhlarahoista, joissa on sekä harkon että kultarahan ominaisuuksia.
Alun perin kultaharkot olivat hyvin pelkistettyjä ja suuria, eli niiden käyttötarkoitus oli lähinnä toimia kultavarannon säilytys- tai kuljetusmuotona ja mahdollisesti maksuvälineenä suurissa liiketoimissa tai pankkien välisissä omaisuuden siirroissa. Tyypillisesti nämä kultaharkot painavat 400 troy-unssia eli noin 12,5 kg.
Nykyisin on kultaharkkoja ja pieniä kultalevyjä saatavissa kaiken kokoisina 1/4 graanista (1/60 grammaa) ylöspäin. Harkot voivat olla pelkistetyimmillään vain paino- ja pitoisuusleimattuja kultalevyjä ja näyttävimmillään pieniä taideteoksia. Ja kuten juhlarahojakin, niitä on valmistettu mitä erinäisimmistä teemoista ja aiheista. Usein niitä markkinoidaan keräilyharvinaisuuksina huomattavasti metalliarvoaan kalliimmalla (kuten juhlarahojakin), mutta miltei poikkeuksetta niiden markkina-arvo on jokseenkin sama kuin jalometalliarvo huolimatta teemasta, aiheesta, pakkauksesta tai mitä moninaisemmista sertifikaateista ja esitteistä.
Sertifioituja kultaharkkoja on Suomessa saatavilla (mm. edellä kuvattu PAMP, Metalor, UBS, Valcambi, Heraeus, Schöne, Umicore, Jalonom, Moneta ja Voima) kultakolikko.fi :n kautta (pyydä tarjous) ja tämän lisäksi niitä myyvät muun muassa Rasmussen, Tavex ja Holmasto. Vertaile hintoja!
Pyydä ilmainen hinta-arvio joko puhelimitse tai täytä helppokäyttöinen lomake.
Bullion kultarahat
Bullion-kultarahojen, jotka ovat käytännössä kultaharkon rahanomaisia muotoja, arvo perustuu yksinoman rahan kultapainoon ja niiden kultapitoisuus on yleensä 999 tai 999,9 promillea. Kuitenkin esimerkiksi Yhdysvaltojen Gold Eagle-kultarahat ovat 22 karaatin kultaa, eli niiden kultapitoisuus on 916 2/3 o/oo. Rahoissa oleva kultamäärä on kuitenkin ilmoitettu puhtaan kullan määränä. Bullion-kultarahojen paino määritellään melkein poikkeuksetta troy-unsseissa (noin 31,1 g). Erittäin suosittu sijoitukseen tarkoitettu kultakolikko on yhden unssin bullion-kultaraha. Tunnettuja bullion-kultakolikoita ovat Etelä-Afrikan Krugerrand, Australian Kangaroo, Kookaburra, Koala ja Lunar year, Kanadan Maple leaf, Itävallan Wiener Philharmoniker, Kiinan Panda ja Lunar, sekä USA:n Gold Eagle ja Bison.
Vuosien saatossa joidenkin bullion-kultarahojen arvo on noussut yli kullan hinnan, kun lyöntimäärä on ollut pieni. Jostakin syystä sellaiset merkittävät maat kuten Saksa, Ranska, Italia, Espanja, Sveitsi, Japani, Venäjä ja Intia eivät valmista bullion-kultarahoja. Kuitenkin esimerkiksi kaikki Venäjän modernit kultarahat ovat hienokultapainoltaan joko 1/4, ½, 1 tai 5 troy-unssia ja jopa 1, 3 tai 5 kiloa. Myös Merkillistä on, että Intiassa, jossa yksityishenkilöt omistavat kultaa ilmeisesti enemmän kuin missään muussa maassa, ei valmisteta ollenkaan kultakolikoita.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kultarahojen lyöntimäärät romahtivat. Esimerkiksi Saksassa valmistettiin vuosina 1900–1914 yli 80 miljoonaa kultakolikkoa mutta vuosina 1918–2000 vain joitakin tuhansia. Kultakolikoiden valmistus virkosi Saksassa uudelleen vasta vuonna 2001, kun ennen euron tuloa lyötiin viimeinen kultamarkka juhlaraha. Näitä kultarahoja tehtiin miljoona kappaletta. Saksassa euro kultakolikoita on valmistettu vuosina 2002–2015 yhteensä vain noin 5,8 miljoona kappaletta. Itävallassa, joka taloudeltaan on paljon pienempi kuin Saksa, valmistettiin vuosina 2001–2015 yhteensä noin 9,5 miljoonaa kultarahaa. Näistä valtaosa on ns. bullion-kultarahoja.
