Ostan kultarahoja, kultaharkkoja, hopearahoja ja seteleitä
Omistamillasi rahoilla saattaa olla yllättävän paljon arvoa!
Juhlarahoja valmistavat pääasiassa valtiolliset rahapajat. Suomessa juhlarahat on aiemmin valmistanut Suomen valtion omistama Suomen Rahapaja, mutta nykyään niitä on kilpailutusten johdosta lyöty Liettuan ja Alankomaiden rahapajoissa. Juhlarahat lyödään yleensä jonkun merkkihenkilön tai tapahtuman kunniaksi.
Olen kiinnostunut ostamaan sekä koti- että ulkomaisia juhlarahoja. Voit lähettää kuvan omistamistasi rahoista sivuiltani löytyvän lomakkeen kautta. Vastaan viestiisi tarjoten ilmaisen hinta-arvion omistamiesi rahojen osalta.
JUHLARAHAHINNASTO 01.06.2022
Huom! Jos etsimääsi rahaa ei löydy hinnastosta, pyydä hinta-arvio »
Ota yhteyttä joko puhelimitse tai täytä lomake ja pyydä ilmainen hinta-arvio.
Ostan myös kultaharkkoja, hopeakolikoita, juhlarahoja, kunniamerkkejä ja seteleitä.
Olen kiinnostunut arvioimaan ja ostamaan kaikenlaisia eri tyyppisiä rahoja. Täyttämällä sivuiltani löytyvän lomakkeen voitte lähettää minulle kuvan omistamastanne rahasta, jolloin osaan arvioida sen nykypäiväisen arvon. Hinta-arvio on aina ilmainen, eikä sido mihinkään.
Lue lisää sivullani kultakolikko.fi »
Juhlarahojen historiaa
Juhlarahoja on tehty miltei yhtä kauan kuin käyttörahojakin. Jo 400-luvulla eKr lyötättivät kreikkalaiset hallitsijat rahoja kunnioittamaan esimerkiksi menestystä Olympialaisissa. Roomalaiset löivät mitä moninaisimpia juhlarahoja mm. sotilaallisten voittojensa kunniaksi. Erityisesti Rooman keisarikunnan aikana olivat juhlarahat mitä tärkein poliittisen propagandan väline, ja eri keisarit perheineen hyödynsivät juhlarahoja tässä tarkoituksessa erittäin laajasti.
Eräänä ensimmäisistä olympiarahoista pidetään Syracusan (Sisilia) Geran kaupungin hallitsija Gelon:in lyöttämää tetradrakmaa. Vuonna 485 tuli hänestä Gelan kaupungin hallitsija. Valtaan tultuaan Gelon lyötätti tämän rahan kunnioittaakseen voittoaan vuoden 488 eaa. olympialaisten hevosvaljakkoajoissa. Rahassa on kuvattu mies (Gelon itse?) ajamassa hevosvaljakkoa ja merkkinä voitokkuudesta on Nike-jumalatar kuvattu rahan yläosassa lentämässä pidellen palmunlehvää hevosten pään yläpuolella.
Syracusa/Gela, hopeinen tetradrachma, Geron I (485 – 480 eaa.). Paino 17,12 g. Rahan arvo on noin 3 000 € (Lähde)
Makedonian kuninkaan Philippos II:n joukkue voitti hevosparivaljakkokisan, ja tuolloin Philippos II oli itse ohjaksissa. Tämä voitto innoitti Philippos II:n lyöttämään kultaisia staattereita, joiden kuva-aiheena oli voitokkaasti etenevä hevosparivaljakko. Myös tämän rahatyypin lyönti jatkui Philippos II:n kuoleman jälkeen.
Makedonia, Philippos II (359 – 336 eaa.), kultastaatteri, lyöty ajalla 340 – 328 eaa, paino 8,58 grammaa. Rahan arvo on noin 3 000 €. (Lähde)
Antiikin ajan juhlarahat olivat sinänsä aivan käyttörahojen kaltaisia, mutta niiden kuva-aiheet juhlistivat, kunnioittivat ja esittelivät mitä moninaisimpia lyöttäjälleen edullisia asioita. Näiden juhlarahojen painosmäärät olivat varsin merkittäviä, koskapa niiden haluttiin kiertävän laajalti ja viestivän haluttua sanomaa. Onkin joskus hieman tulkinnanvaraista, onko jokin antiikin ylväästi suunniteltu raha ensisijaisesti käyttöraha vai juhlaraha. Toisaalta onko sen niin edes väliä, koska juhlarahat eivät tuolloin olleet mitään erityistuotteita, vaan käyttöön tarkoitettuja rahoja, jotka muistivat, kunnioittivat, tukivat tai propagoivat jotakin hallitsijalle mieluista asiaa.
Rooma, keisari Maxentius Augustus (hallitsi 307 – 312), noin vuonna 308 lyöty 8 aureuksen medaljonki, paino 42,76 grammaa. (Lähde)
Tämä ainutkertainen raha myytiin sveitsiläisessä rahahuutokaupassa toukokuussa 2004 hintaan 625 000 CHF eli komissioineen vajaat 650 000 €.
Bysantti, keisari Valens (hallitsi 364–378), noin 364 – 367 lyöty 36 soliduksen loistoraha, paino 178,9 grammaa. Kyseessä on antiikin ajan suurikokoisin juhlaraha. Mittaamattoman arvokas. (Lähde)
Rooman ja myöhemmin Bysantin valtakuntien luhistuttua alkoi Euroopassa myöskin rahanlyönnin niin määrällinen kuin erityisesti laadullinen alennustila. Rahojen tekninen ja myös taiteellinen taso laski ja sitä myöten katosivat juhlarahoiksi ymmärrettävät rahat. Ainoita kuva-aiheitä olivat aina vain pelkistetymmät hallitsijahahmot sekä kristinuskoon liittyvät tekstit, symbolit ja Kristuksen kuvat. Samaan aikaan syntyi islamin maailman rahanlyönti, joka oli sekin uskonnollisesti värittynyttä. Joitain juhlarahojakin toki islamilaisen rahanlyönnin piirissä valmistettiin, mutta rahojen juhlarahaluonne käy ilmi vain tekstistä, ihmishahmothan olivat tuon ajan islamilaisessa ilmaisussa kiellettyjä.
Uuden ajan alkupuolella eli 1500-luvulta lähtien rahanlyönnin ja rahatalouden elvyttyä keskiajan ”alennustilasta” alkoivat Euroopan eri valtiot normaalin rahanlyönnin lisäksi harjoittaa varsin laajamuotoista juhlarahojen lyöntiä. Erityisesti Saksan pienet ruhtinaskunnat olivat tässä hyvin ahkeria, Osa juhlarahoista oli näyttäviä 1 taalerin hopearahoja, mutta myös pienikokoisempia ns. heittorahoja valmistettiin merkittävien tapausten kunniaksi. Heittorahat (largesse –rahat) olivat yksinomaan juhlarahoiksi valmistettuja rahoja, joita vaikkapa hallitsija sitten heitteli juhlivaan väkijoukkoon juhlaväen poimittaviksi.
Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin kruunajaisten kunniaksi lyöty ¼ riikintaalerin arvoinen heittoraha vuodelta 1617. Paino noin 7,5 grammaa. Arvo noin 200 – 300 €. (Lähde)
Kruunajaisten kunniaksi lyötiin 1, ½, ¼ ja 1/8 riikintaalerin hopearahoja lahjoiksi ja kansalle heiteltäväksi.
Monissa valtioissa myös lyötiin pieniä määriä erittäin näyttäviä ja suurikokoisia juhlarahoja, jotka olivat joko hopeataalereiden tai kultadukaattien monikertoja. Nämä rahat olivat tarkoitetut yksinomaan korkean tason lahjaesineiksi, ja niiden rooli oli rahaliikenteessä erittäin vähäinen. Esimerkiksi Transsylvaniassa valmistettiin jopa 100 dukaatin painoisia loistorahoja, joilla mm. maksettiin pakkoverot Turkin sulttaanille.
Transylvania, Mihály Apafi I (hallitsi 1662 – 1690), vuonna 1677 lyöty 100 dukaatin loistoraha. Paino 346,72 grammaa, halkaisija 85 mm. Museotason harvinaisuus. (Lähde 1 ja lähde 2)
Tyypillisiä aiheita juhlarahoille olivat hallitsijoiden syntymät, kruunajaiset, häät ja kuolemat. Myös sotilaallisia voittoja kunnioitettiin juhlarahoilla. 1900-luvulla laajeni juhlarahojen lyönti merkittävästi, ja hyvin mionet maan niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa ryhtyivät lyömään hopeisia juhlarahoja mitä moninaisimmista historiallisista aiheista. Näillä moderneilla juhlarahoilla oli usein nimellisarvoa korkeampi myyntihinta, eli juhlarahojen liikkeellelaskusta tuli myös liiketoimintaa. Erityisesti USA:n juhlarahat 1890-luvulta ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä ovat tästä hyviä esimerkkejä. Juhlarahat olivat pääasiassa puolen dollarin hopearahoja, mutta myös yksi neljännesdollarin juhlaraha ja yksi hopeadollarin juhlaraha lyötiin. USA löi myös muista maista poiketen kultaisia juhlarahoja 1 dollarin pikkukultarahasta aina massiiviseen 50 dollarin kultarahaan asti. Monet näistä USA:n hopeisista ja kultaisista juhlarahoista olivat kaupallisesti pettymyksiä, ja niiden liikkeellelaskumäärät jäivät usein varsin vaatimattomiksi, mikä seikka on tehnyt näistä juhlarahoista tänä päivänä mitä halutuimpia ja jopa mielettömän kalliita.
USA 50 dollarin San Fransiscon Panama-Pacific näyttelyn kunniaksi vuodelta 1915. Paino 83,59 grammaa, halkaisija 44 mm. (Lähde)
Tällainen raha myytiin rahahuutokaupassa vuoden 2016 elokuussa 176 250 USD hintaan, joka komissioineen on noin 180 000 €.
Juhlarahojen lyönnin ”nykyaika” alkoi 1950-luvulla, jolloin erilaisten hopeisten ja myöhemmin kultaisten juhlarahojen teollinen tuotanto lähti liikkeelle. Monien maiden (kuten Suomi, Länsi-Saksa, Itävalta, Ruotsi) juhlarahat olivat pääsääntöisesti kaupan nimellisarvostaan, mutta kultaiset juhlarahat sekä kiiltolyöntiset juhlarahat olivat monasti lisähinnallisia. Suomen vuonna Helsingin vuoden 1952 Olympialaisten kunniaksi vuonna 1951 aloittama modernien olympialaisten juhlarahojen lyönti oli varsin maltillista ja osin katkonaista aina vuoden 1968 Mexicon kisoihin asti, mutta vuoden 1972 Münchenin olympiakisoista lähtien on olympia-aiheisten juhlarahojen massiivinen tuotanto ja myynti ollut eräs keino rahoittaa vuosi vuodelta valtavampia kisakuluja. Eräänlainen huippu saavutettiin vuoden 2008 Pekingin olympiakisojen myötä, kun Kiina mitä moninaisimpien olympialaisten juhlarahojen huipennukseksi löi 10 kilon (!) kultaisen juhlarahan.
Erityisesti 1990-luvun jälkeen alkoi maailmanlaajuisesti niin valtava juhlarahojen tuotanto, että monien mielestä on jo menty liian pitkälle. Näitä aikuisten kiiltokuvia massatuotetaan niin valtavasti ja kevein perustein, että erityisesti hopeisten ja kultaisten juhlarahojen kohtalo on ollut kovasta myyntihinnasta huolimatta päätyä jälkimarkkinoilla pelkkään metallin arvioon perustuvaan arvonmuodostukseen. Myöskin juhlarahojen koot ovat kasvaneet kasvamistaan, ja juhlarahojen ”monsterina” voi hyvällä syyllä pitää Kiinassa lyötyä Pekingin olympialaisten 100 000 yuanin juhlarahaa, joka sisältää 10 kiloa puhdasta kultaa. Tämän ökyjuhlarahan alkuperäinen myyntihinta oli 1 000 000 USD ja rahan kulta-arvo nykyään noin 350 000 €. Yksi näistä rahoista myytiin tammikuussa 2011 Heritage –rahahuutokaupan jälkimyyntinä hintaan 575 000 USD + komissio, eli vajaalla 600 000 eurolla. Verrattuna alkuperäiseen myyntihintaan on kyseessä ollut varsin huono sijoitus.
Kiinalainen 100 000 yuanin olympiajuhlaraha vuodelta 2008. Lyöty 29 kappaletta. Halkaisija 180,0 mm ja paino 10 kg puhdasta kultaa.
Eurorahojen lyönnin ja liikkeellelaskun myötä myös euromaat jatkoivat juhlarahojen tuotantoa. Ainoita koko euroalueella käypiä juhlarahoja ovat kuitenkin kahden euron juhlarahat, joita kaikki euromaat laskevat vuosittain juhlistamaan tai kunnioittamaan joitakin kansallisia aiheita tai ajoittain yleiseurooppalaisia juhla-aiheita. Kaikki muut euromääräiset juhlarahat – useimmiten joko hopeaan tai kultaan lyödyt – ovat vain kansallisia maksuvälineitä eikä niillä käytännössä ole mitään roolia jokapäiväisessä rahaliikenteessä johtuen erityisesti liikkeellelaskuhinnoista, jotka ovat useimmiten hyvinkin paljon nimellisarvoja korkeampia.
Ranska, 5000 euron Sevresin keramiikkateollisuutta juhlistava maljamainen kultaraha vuodelta 2015. Paino 1,00 kg, halkaisija 85,0 mm (Lähde)
Tämän rahan myyntihinta oli 130 000 €, mikä oli liki nelinkertainen silloiseen kulta-arvoon nähden.
Toisin on asia 2 euron juhlarahojen suhteen, jotka ovat siis käypää rahaa kaikkialla euroalueella ja ne on pääosin laskettu normaaliin rahaliikenteeseen rahahuollon toimesta. Näin ne ylläpitävät sitä samaa käyttörahanomaisuuden ajatusta, jonka puitteissa koko juhlarahojen lyönti ja liikkeellelasku alkoi liki 2 500 vuotta sitten. Mikäs onkaan mukavampaa, kuin löytää joko suomalainen tai joskus jopa ulkomainen 2 euron juhlaraha taskurahojen joukosta. Tämä nostikin aikamoisen keräilybuumin ympäri euroaluetta ja nykyään ovat 2 euron juhlarahat varsin suosittu keräilyalue kautta Euroopan. Toki näidenkin rahojen erikoisversioilla (erikoispakkaus tai proof-laatu) on usein huomattavastikin nimellisarvoaan suurempi myyntihinta ja niiden tuotanto on puhdasta liiketoimintaa – erityisesti puhuttaessa euroalueen Monacon, San Marinon tai Vatikaanin kaltaisista pikkuvaltioista.
Eräs juhlarahoihin liittyvä erityinen numismaattinen ilmiö ovat rahasarjat. Jo 1700-luvulla lyötiin joissain maissa joko juhlarahoja tai erityislyöntieriä, jotka pakattiin edustavaan rasiaan ja joko annettiin korkean profiilin lahjoina tai myytiin erityishintaan. Tällaisista voisi mainita Iso-Britannian Maundy-setit (seteissä oli vaihtelevasti 1, 2, 3 ja 4 pennyn hopearahoja, joiden nimellisarvojen summa vastasi alun perin hallitsijan hallitusvuotta, mutta myöhemmin setissä oli yksi raha kutakin), joita hallitsija lahjoitti merkkihenkilöille, Saksan eri osavaltioiden jotkin hopeiset juhlarahasarjat sekä Ranskan Pariisin maailmannäyttelyiden vuoksi tuotetut proof-laatuiset rahasarjat vuosilta 1878 ja 1889. Erityisesti näitä ranskalaisia rahasarjoja tuotettiin erittäin pieniä määriä, koska niissä olivat mukana kultarahat aina 100 frangin nimellisarvoon asti.
Englanti, kuningatar Victorian aikainen vuoden 1884 Maundy Money setti
Rahasarjoja on tuotettu 1900-luvulla satunnaisesti aina 1960-luvulle asti, jonka jälkeen niiden tuotanto kasvoi merkittävästi. Maa toisensa jälkeen ryhtyi julkaisemaan niintä niin keräilijöiden kuin turistien ostettaviksi. Osa rahasarjoista on ollut yksityistä tuotantoa, osa niistä on alusta asti ollut ns. virallisia rahasarjoja. Yksityiset tuotokset eivät ole juurikaan sisältämiänsä rahoja arvokkaampia, mutta virallisissa vuosilajitelmissa on todellisia helmiä, kuten esimerkiksi jotkin kommunistisen Kiinan ja entisen Neuvostoliiton viralliset rahasarjat. Suomen Pankki teetti ensimmäisen rahasarjan / vuosilajitelman lähinnä liikelahjakäyttöön vuonna 1964, mutta varsinaisten virallisten rahasarjojen tuotanto ja myynti yleisölle alkoi Suomessa vuonna 1973 kahdella eri lailla pakatulla rahasarjalla. Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus se, että kaikki euromaat ja hyvin monet muut maat tekevät ja myyvät niin normaalilaatuisia kuin proof-laatuisia rahasarjoja vuosittain myytäviksi hyvällä katteella maailman keräilymarkkinoilla.